keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Mieliinpainuvat juhlat Turvantalossa, yhteisessä olohuoneessamme

Olen viettänyt Turvantalossa kolme minulle henkilökohtaista juhlaa. Ensin oli synnyinpaikkani Vuoksenrannan Sintolan koulupiiriläisten juhla, sitten omat 60-vuotisjuhlani. Tänä keväänä, aivan maaliskuun lopussa, sain viettää talossa omat 80-vuotisjuhlani.

Kaikissa näissä on ollut minulle läheisiä ja tärkeitä ihmisiä läsnä. Valitettavasti viime mainituista juhlistani toinen tyttäreni, Mari, sekä tyttärien tyttäret Anna, Salia ja Charlotte olivat kaikki niin kaukana maailmalla, ettei heillä ollut mahdollisuutta olla mukana. Mutta koko komea poikasarjani oli paikalla, samoin kuin joukko minulle läheisiä ystäviä ja tuttavia.

Minulla on ollut jo pitkään omien sukulaisteni ikävä. Omasta lapsuuden perheestä ei ole ketään muilta jäljellä kuin minä, joten olen nyt sukuni vanhin. Juhlaani osallistui myös serkkuni Lasse Mårtenson. Hänen kotona asuin oppikoulun alaluokkia käydessäni. Ikäeroa meillä on pari vuotta, hän on sillä nuoremmalla puolella. Juhlaväen yhteiseksi iloksi hän soitti Turvantalon vanhalla flyygelillä Pogostan balladin.

Tunteita koskettavan puheen juhlassani piti Hämeen työlaitoksen johdossa pitkään toiminut Eero Pitkänen. En ole varmasti sellaista tunnustusta saanut koskaan aikaisemmin. En ollut aikanaan käsittänyt, että minulla oli ollut sellainen vaikutus laitoksen, hänen ja koko yhteisön elämään. Siinä itki jo puhuja ja puhuteltava.

Turvantalo antoi juhlavat puitteet juhlalleni. Koin se hyvin voimakkaasti, sillä pidän taloa nyt lammilaisten omana ja omistan itsekin siitä ostamani osakkeen kautta ainakin yhden tiilen verran.

Sama salihan se oli kuin ennenkin, mutta en ole sitä aikaisemmin niin juhlavana kokenut. Kun astuin saliin, huomioni kiinnittyi sileisiin pöytäliinoihin, pieniin kukkasiin ja omiin pöytästandaareihini, jotka kertoivat omaa historiaani elämäni varrelta. Emännät olivat panneet parastaan. Olin pyytänyt meidän äidin näköisen sunnuntailounaan ja mielestäni sen saimme. Kaikista järjestelyistä vastasi vanhempi tyttäreni Kaija.

Mutta kruununa tälle kaikelle oli se, että Turvantalon lipputangossa oli Vuoksenrannan Suojeluskunnan lippu, jonka isäni oli saanut silloin, kun Suojeluskunnat vuonna 1944 lakkautettiin. Minä olin saanut sen isäni jälkeen perinnöksi. Tosin lippu oli liian suuri pienien talojen lipputankoihin, joten lahjoitin sen aikanaan Lammin kunnalle.

KAISA MAASILTA



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti